Abisko – tuttu paikka, uudet näkökulmat
Päiväunien jälkeen oli aika lähteä liikkeelle.
Kello oli jo noin kymmenen illalla, kun lähdin Abiskon kuuluisalle kanjonille.
Tien toisella puolella kulkevaa kanjonia olin kuvannut lukemattomia kertoja aikaisemmilla reissuilla. Sen sijaan kanjonin yläosa oli jäänyt lähes kokonaan tutkimatta.
Tällä kertaa ilta-auringon pehmeä valo osui juuri sinne.
Siitä oli helppo aloittaa.
Hiljalleen etenin kanjonia alaspäin etsien uusia kuvakulmia. Olin alun perin ajatellut jättää alaosan kokonaan väliin, mutta tuttu ilmiö toisti itseään.
Kun kuvaamiseen pääsee kunnolla sisälle, aika ja väsymys unohtuvat.
Niinpä kiersin lopulta koko kanjonin alaosankin vielä kerran, tällä kertaa etsien sellaisia näkökulmia, joita en ollut aikaisemmilla käynneillä huomannut.
Kierros oli aiempia nopeampi, mutta silti palkitseva.
Olin jälleen saanut kuvia, jotka tuntuivat erilaisilta kuin ennen.
Mitä paikasta jäi mieleen
Abiskon kanjoni jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Turkoosi vesi, veden vuosituhansien aikana muovaamat sileät kivet sekä kallion kerrostumat tekevät paikasta sellaisen, johon löytää aina uusia yksityiskohtia.
