Syntymäpäivän kunniaksi ajattelin avata blogin 🙂 Aion kirjoitella täällä teknisiä juttuja liittyen kuvaamiseen sekä julkaisen reissuistani kuvia ja tuntemuksia. Toivottavasti niistä on sinulle iloa joko teknisessä mielessä tai reissun suunnittelussa.

Ensimmäinen blogi-kirjoitukseni kertoo siitä, että miten minusta on tullut valokuvaaja ja mitä kuvaaminen merkitsee minulle.

Tänään mittariin napsahti 52 vuotta, mutta meno ei hidastu. Päinvastoin, yritän löytää yhä enemmän aikaa luonnosta nauttimiseen ja luontokuvaukseen – vaikka työ välillä vähän hidastaakin tahtia.

Noin kahdeksan vuotta sitten ostin ensimmäisen järkkärini, Nikon D3100:n, ja siitä alkoi intensiivinen matka valokuvauksen maailmaan: aukko, ISO-arvo ja suljinaika tulivat nopeasti tutuiksi. Innostuin erityisesti makrokuvauksesta – mehiläiset ja kukat saivat kärsivällisesti poseerata. Maisemakuvia syntyi myös, vaikka kuvauskaverit eivät silloin niistä innostuneet. Nyt ymmärrän miksi – kuvat eivät ehkä olleet vielä aivan julkaisukelpoisia luontokuvia.

Jos nyt voisin antaa valokuvauksen aloittajalle yhden neuvon, se olisi: mene peruskurssille. Valokuvauksen perusteiden opettelu käy nopeammin ja vähemmällä tuskalla – tai sitten tarvitset paljon sinnikkyyttä. Kaverini sanoi aikoinaan, että kun olet ottanut 10 000 kuvaa, voit alkaa kutsua itseäsi valokuvaajaksi. Omalla kohdallani se todella piti paikkansa. Silmä alkoi kehittyä, ja kuvat herättivät kiitosta. Vaikka keskittyminen yhteen genreen olisi ollut järkevää, minua kiinnostaa valokuvauksen koko kirjo.

Parin vuoden kuvaamisen (harjoittelun) jälkeen hakeuduin Kuusamoon luontovalokuvauksen linjalle, ja sille tielle jäin. Täällä edelleen asun, eikä täältä maitojunalla pääsekään pois (ei ole junarataa =D). Kuusamon maisemat, vuodenajat ja rauha tarjoavat täydelliset puitteet luonnon valokuvaamiseen. Tosin sydän vetää myös Pohjois-Norjan maisemiin – sinne haluan palata aina uudelleen kameran kanssa.

Opiskelin valokuvausta lisää Torniossa ja valmistuin keväällä 2024 valokuvaajan ammattitutkintoon (VAT). Opinnot syvensivät osaamistani erityisesti visuaalisessa tarinankerronnassa ja luonnon tunnelmien tallentamisessa.

Luontokuvauksessa minulle tärkeintä on tunnelman vangitseminen – se hetki, kun luonto herää ja ensimmäinen linnunlaulu kuuluu… vain minä ja luonto. Jos en pääse pitkään aikaan metsään, sen kyllä huomaa. Luonto ja valokuvaus ovat minulle sekä henkireikä että inspiraation lähde.

Valokuvaus on muuttanut maailmankuvaani – ja samalla minäkuvaani. Olen nykyään huomattavasti positiivisempi. En tiedä, olisinko tätä tekstiä edes kirjoittamassa ilman tätä harrastusta – tai oikeastaan elämäntapaa. Toinen suuri syy jatkaa on te, yleisöni ja seuraajani. Haluan jakaa kuvia myös niille, jotka eivät enää itse pääse luontoon tai jaksa valvoa öitä. Aion kuvata niin kauan kuin pää, jalat ja kädet toimivat.

Luontokuvauksen lisäksi teen monipuolisesti myös muita valokuvaustöitä: kuvaan asuntoja, mökkejä, hautajaisia, häitä, lehtikeikkoja ja tapahtumia. Jokaisessa on omat haasteensa, ja arvostan niitä kaikkia.

Tässä pieni pala minusta. Toivottavasti tämä tarina kannustaa sinua tarttumaan kameraan – valokuvaus voi muuttaa sen, miten näet maailman.