Tarinoita valokuvauksesta ja kuvausreissuista – siitä, mitä kamera näkee ja mitä sen takana tapahtuu.
Mukana tekniikkaa, tunnelmia ja kertomuksia hetkistä, jotka ansaitsivat tulla kuvatuksi.
Tätä kirjoittaessa eteläisessä Suomessa revontulikausi on jo alkanut, mutta täällä pohjoisemmassa niitä ei ole vielä päästy kunnolla kyttäilemään. Ihan lähiaikoina täälläkin pitäisi kuitenkin taas päästä kameran kanssa niiden perään. 😊 Aurinkomaksimi saavutettiin vuonna 2024, joten yleisesti ottaen olemme nyt siirtymässä vähitellen aktiivisimmasta vaiheesta rauhallisempaan suuntaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö
Olin seuraillut sovelluksista saderintaman lähestymistä Rukaa ja Kuusamoa, kun sain ensimmäisen hälytyksen salamaniskusta. Sovelluksesta näki, että salamat olivat jälleen kerran lähestymässä Rukaa, joten äkkiä kamerat reppuun ja kohti Rukaa. Huipulle nousin pikavauhtia, mutta heti kävi selväksi, että välttämättä salamoita ei tänään kuvattaisi. Voimakas sadeverho peitti salamat tehokkaasti näkyvistä. Laitoin kuitenkin
Ennusteissa näytti siltä, että myrsky olisi jälleen liikkumassa Kuusamon ja Rukan yli. Olihan sitä siis pakko pakata kamerat reppuun ja lähteä jälleen jahtiin. Suunta kohti Rukaa. Päästyäni mestoille kaikki näytti lupaavalta. Kauempana näkyi sovelluksen mukaan salamaniskuja ja niiden ennustettiin ohittavan Rukan sopivan matkan päästä. Samalla seurasin sääsovelluksesta, kuinka saderintaman toinen
Tiedossa oli, että Suomessa nähtäisiin osittainen auringonpimennys 12.8.2026. Pimennyksen syvimmässä vaiheessa Kuun oli määrä peittää auringosta peräti 84 prosenttia, joten tällaista tapahtumaa ei tietenkään voinut jättää kuvaamatta. Se tarkoitti myös jonkin verran taustatyötä. 😊 Koska en omistanut tarkoitukseen suositeltua aurinkosuodinta, kävin pitkät keskustelut tekoälyn kanssa siitä, miten pimennystä voisi kuvata
Päivä 1 – Pitkä matka Marmorslottetille Sairauslomani jatkuessa sain lääkäriltä luvan lähteä reissuun. Kohdetta ei tarvinnut kauaa miettiä – suunta oli jälleen Norja. ❤️ Tällä kertaa katse kääntyi hieman tavallista pohjoisemmaksi, Mo i Ranan ympäristöön ja edelleen Ragon kansallispuiston suuntaan. Muutama ystävä oli kehunut aluetta rauhalliseksi ja kertonut, ettei siellä
Hailuoto – odottamisen arvoinen ilta Jo monta vuotta Hailuoto oli ollut listallani paikkana, jossa halusin joskus käydä. Sitä oli kehuttu niin paljon, että oma uteliaisuus kasvoi vuosi vuodelta. Kesäkuun lopussa siihen tuli vihdoin hyvä tilaisuus, kun olin muutenkin käymässä Oulussa. Vierailu osui vielä sopivasti mielenkiintoiseen ajankohtaan. Edellisenä päivänä oli avattu