Islannin roadtrip 03/25
Vesiputouksia, revontulia ja luonnon taikaa
Maaliskuun puolessa välissä teimme kahden kuvauskaverin kanssa kymmenen päivän roadtripin Islantiin – kohteeseen, joka oli ollut jo pitkään omalla ”pakko nähdä” -listallani. Kun kaverit ehdottivat matkaa, suostuin mukaan silmänräpäyksessä 😊
Reissun päätavoitteena oli kuvata Islannin lukuisia vesiputouksia – niitä kun on maassa yli 1000 – sekä toivoimme näkevämme myös revontulia. Jännitystä lisäsi vielä se, että alueella oli ollut runsaasti maanjäristyksiä; toivoimme tietenkin, että saisimme ikuistettua myös niitä kameralle.
Matkaa varten piti tehdä kunnon suunnitelma: etsiä parhaat kuvauskohteet, varata majoitukset ja vuokrata auto. Talviset olosuhteet ja suljetut ylätiet rajasivat reittiä rannikon tuntumaan, mikä toisaalta helpotti kohteiden valintaa. Autonvuokraus aiheutti eniten päänvaivaa – netissä oli paljon varoituksia huijauksista, kuten väitetyistä kolhuista ja ongelmista vakuutusten kanssa. Päädyimme lopulta vuokraamaan auton Blue Car Rentalilta, ja otimme täyden nollavastuuvakuutuksen, jolloin mahdollisista vaurioista ei tulisi lisäkuluja. Tämä toi mielenrauhaa, ja saimme keskittyä itse reissuun.
Majoituksista varasimme osan etukäteen hostelleista, ja loput päätimme reitin ja säiden mukaan paikan päällä.
1. päivä - Kirkjufellin klassikkonäkymät
Lento Helsingistä kesti noin kolme ja puoli tuntia, ja auton saimme nopeasti – vuokraamo sijaitsee aivan lentokentän läheisyydessä. Kuvasimme varmuuden vuoksi kaikki näkyvät kolhut autosta, jotta mahdollisissa erimielisyyksissä olisi selkeät todisteet.
Ensimmäinen majapaikkamme oli Guesthouse 43, lähellä Kirkjufellfossia – ja heti kun laukut oli purettu, suuntasimme kuvaamaan tuota ikonista vesiputousta.
2. päivä - niemimaan maisemat
Toisena päivänä ajoimme niemimaan ympäri, pysähtyen Svodufossilla
ja Kerlingarfossilla.
Matka jatkui Djúpalónssandurin laavarantaan
ja sieltä kohti Arnarstapia.
Illaksi palasimme takaisin majoitukseen, mutta ehdimme vielä piipahtaa Kirkjufellillä sinisen hetken aikaan.
Sää oli vaihteleva – sadetta saatiin päivän mittaan useaan otteeseen – mutta aina kun lähdimme kuvaamaan, sade loppui. Siinä mielessä meillä kävi todella hyvä tuuri! Majapaikasta sen verran, että se oli viihtyisä ja siisti.
3. päivä - Gullfossin kuohut ja sinisen hetken taika
Aamulla lähdimme ajamaan kohti seuraavaa yöpymispaikkaa, Héradsskólinn Historic Guesthousea, jonka olimme varanneet yhdeksi yöksi. Perille päästyämme pidimme lyhyen tauon – tankkasimme itsemme ja otimme pienet päikkärit – ennen kuin suuntasimme taas kohti päivän kuvauskohteita.
Säänjumalat lupailivat sadetta, mutta päätimme silti lähteä kokeilemaan onneamme. Ensimmäinen pysähdyksemme oli kuuluisa Strokkur Geysir, joka sijaitsee Thingvellir kansallispuistossa.
Vaikka paikka onkin yksi Islannin tunnetuimmista nähtävyyksistä, se oli nopeasti katsottu ja kuvat otettu – joten jatkoimme matkaa kohti päivän pääkohdetta, mahtipontista Gullfossia.
Onneksi sade taukosi juuri sopivasti, mutta harmaa taivas jätti kuviin toivomisen varaa valon puolesta. Siitä huolimatta Gullfoss oli vaikuttava näky, ja vietimme siellä pari tuntia kuvia ottaen.
Paluumatkalla päätimme tehdä vielä ylimääräisen pysähdyksen Brúarfossilla, joka osoittautui yhdeksi reissun kauneimmista kohteista. Turkoosi vesi virtasi kapean kanjonin läpi, ja sinisen hetken pehmeä valo teki maisemasta lähes satumaisen.
Valitettavasti majapaikka ei ollut odotusten mukainen. Suihkuista tuli kylmää vettä, huoneissa ei ollut edes kahvinkeitintä, ja äänieristys oli huono – seinien takaa kuului kaikki. Onneksi maisemat ja päivän kuvausreissut tekivät silti vaikutuksen.
4. päivä - mustaa hiekkaa, majakoita ja aaltojen voimaa
Aamu alkoi jälleen tutuissa merkeissä: pakkaamista ja uusiin maisemiin suuntaamista. Tämän päivän määränpäänä oli Guesthouse Rauðafell, mutta ennen sitä teimme lyhyen pysähdyksen Keriðin kraatterijärvellä.
Vaikka pysähdys oli nopea, oli mukava nähdä tämä värikäs ja geologisesti mielenkiintoinen paikka – vulkaaninen kraatteri, jonka turkoosinsininen vesi oli hieno kontrasti punertaville kiviseinämille.
Päivän varsinainen kohokohta oli kuitenkin Reynisfjara, mustahiekkainen ranta, jonka tyrskyt olivat arvaamattomia ja valtavia. Sinne suuntasimme myöhemmin iltapäivällä. Alueella oli varoituksia voimakkaista ja arvaamattomista aalloista – eikä syyttä. En ollut koskaan nähnyt niin suuria aaltoja! Onneksi mukana oli pitkä objektiivi, joten kuvaamaan pääsi turvallisen välimatkan päästä.
Sininen hetki tarjosi jälleen kerran parhaat puitteet valokuvaukseen. Hämärän pehmeä valo, vuoriston siluetti, majakka ja tyrskyävät aallot loivat maagisen tunnelman – juuri niitä hetkiä, joita varten tällaisia reissuja tehdään. Juuri kun kuvauksen kannalta kaikki oli kohdillaan, alkoi tuttuun tapaan sataa – ja niin päivän kuvaushetket olivat tältä erää ohi.
5. päivä – Sateenvarjoja, rakeita ja satumaisia laaksoja
Aamu alkoi tällä kertaa vauhdikkaasti: nopea aamupala ja kamerat reppuun, sillä edessä oli intensiivinen kuvauspäivä vesiputousten äärellä. Ensimmäisenä suuntasimme yhdelle Islannin tunnetuimmista nähtävyyksistä, Skógafossille. Putous oli vaikuttava – valtava veden määrä syöksyi alas uskomattomalla voimalla, ja kohina tuntui luissa ja ytimissä.
Parhaille kuvauspaikoille päästäksemme jouduimme ylittämään puron, joka kesäisin on kuiva, mutta nyt täynnä vettä. Etsimme hetken sopivaa ylityspaikkaa, ja lopulta pääsimme yli – vesi nousi aivan saappaan yläreunaan asti, mutta kuivana selvittiin. Pian taivas repesi ja alkoi sataa rakeita – niitä tuli paljon, ja ne toivat kuviin upean, dramaattisen tunnelman.
Seuraavaksi suuntasimme viereiselle vähemmän tunnetulle Kvernufossin putoukselle. Matka sinne oli lyhyt, ja putousta lähestyessämme eteemme avautui upea, mystinen laakso. Tämä oli yksi niistä maisemista, jotka saavat pysähtymään – hiljaisuus, valo ja maiseman muoto loivat lähes taianomaisen tunnelman.
Kuvaamisen jälkeen puimme sadevaatteet ja suojasimme kamerat, sillä halusimme mennä putouksen taakse kuvaamaan. Ilman sateenvarjoa kameroiden suojana siitä ei olisi tullut mitään, mutta onnistuneiden kuvien vuoksi se vaiva kannatti.
Kuvausten jälkeen palasimme majapaikkaan kuivattelemaan ja vaihtamaan varusteita – ja pian olimme taas tien päällä.
Päivän seuraava pysähdys oli Arjanurfoss, pieni vesiputous aivan tien vieressä. Kävimme nappaamassa kuvat nopeasti ja jatkoimme matkaa kohti päivän pääkohteita.
Tässä vaiheessa kaverini – joka on mestari löytämään piilotettuja helmiä – johdatti meidät paikkaan nimeltä Nauthúsagil. Paikka osoittautui koko matkan henkeäsalpaavimmaksi!!! Kumisaappaat jalassa kuljimme kallioiden välissä kulkevaa, luolamaista kanjonia pitkin, ja tunnelma oli kuin sadusta. Harmiksemme emme aivan päässeet perille asti – näytti siltä, että vesi olisi noussut saappaiden varren yli – mutta paikka jäi ehdottomasti mieleen. Ehkä ensi kerralla kokeillaan pidemmälle.
Lopuksi kävimme vielä kahdella tunnetulla putouksella: Gljúfrabúi ja Seljalandsfoss. Näiden suosion ymmärtää, mutta täytyy sanoa, että monesti pienemmät ja piilotetummat kohteet tekevät valokuvaajan näkökulmasta suuremman vaikutuksen. Gljúfrabúi oli niin märkä, että kameralle sai napattua vain yhden kuvan muistoksi, ja Seljalandsfoss – vaikka visuaalisesti upea – oli niin kostea, että vesitihku teki kuvaamisesta haastavaa. Onneksi mukana ollut sateenvarjo pelasti tilanteen jälleen kerran.
Tästä oli hyvä päättää päivä ja palata kuivattamaan niin itsensä kuin kamerakalustonsakin. Päivään mahtui paljon – sadetta, rakeita, hiljaisia hetkiä ja satumaisia maisemia – juuri sellaista, mitä Islanti parhaimmillaan tarjoaa. Tämäkin majoitus oli varsin siisti ja viihtyisä.
6. päivä – Jäätiköitä, hylkeitä ja taianomaiset revontulet Vestrahornilla
Aamu alkoi jälleen tutulla rutiinilla: laukkujen pakkausta, nopea aamupala ja auton keula kohti pohjoista. Päivän määränpäänä oli Glacier World – Hoffell Guesthouse, mutta ennen sitä meillä oli useita upeita kohteita matkalla.
Ensimmäinen pysähdyksemme oli Sólheimajökullin jäätikkö, joka avautui eteemme uskomattoman kauniina.
Olimme onneksi paikan ensimmäiset kävijät, joten saimme kuvata rauhassa peilityynen järven jäätikön heijastuksia. Palatessamme parkkipaikalle paikalle oli jo saapunut useita retkiryhmiä – taas kerran hyvä ajoitus!
Matka jatkui, ja pian löysimme itsemme Stjórnarfossin vesiputoukselta. Saimme ottaa kuvia auringon paistaessa lempeästi – täydellinen hetki myös lounaalle luonnon keskellä.
Seuraava osuus oli pidempi ajomatka läpi laavakenttien, joita peitti vihreä sammal. Maisemat olivat satumaiset, mutta valitettavasti sade esti kuvaamisen – vaikka näkymät olisivat ansainneet omat kuvansa.
Päivän yksi odotetuimmista kohteista oli Diamond Beach, jonka rantaan ajautuneet kirkkaat jäälohkareet todella näyttivät siltä kuin hiekalle olisi ripoteltu timantteja.
Rannan taustalla kohosi Jökulsárlónin jäätikkölaguuni, jonka jääpalat kulkeutuvat meren puolelle – visuaalisesti henkeäsalpaava näky. Tämä laguunin kuvaaminen jäi valitettavasti toiseen kertaan.
Päivän päätehtävä oli vielä edessä: illan kuvausreissu Vestrahornille Stokksnesin alueelle. Saavuimme hyvissä ajoin, joten lähdin tutkimaan aluetta ja kiertämään rantoja. Auringonlaskun valo oli uskomattoman kaunis, ja maisema muuttui jatkuvasti – kultaista, pehmeää valoa kallioilla, tummenevia varjoja vuorten juurella.
Yksi hetken kohokohdista oli, kun huomasin kaksi hyljettä uiskentelemassa kivikkoisen luodon lähellä – aallot löivät luotojen yli, mutta hylkeet pysyivät taitavasti pinnalla. Aivan maaginen hetki luonnon keskellä!
Aurinko laski, ja oli aika palata rannan tuntumaan – sininen hetki oli käsillä, ja Vestrahornin vuoristo hehkui kylmässä sinisessä valossa. Päätin jäädä vielä odottamaan pimeän tuloa, sillä sääennuste lupasi kirkasta taivasta ja mahdollisia revontulia.
Ja niin kävi. Aluksi ne ilmestyivät hentoina valojuovina suoraan pään yläpuolelle, mutta vähitellen ne liukuivat horisonttiin.
Sitten taivas räjähti väreihin juuri Vestrahornin yläpuolella. Vihreää, violettia, jopa ripaus punaista – täydellinen hetki valokuvaajalle, jos koskaan. Rannalla oli runsaasti muitakin kuvaajia, joten sopivien kuvauspaikkojen löytäminen vaati vähän luovuutta.
Kuvauksen jälkeen päätimme ajaa takaisin majapaikkaan toiveena ottaa vielä muutamia kuvia matkalla. Tämä osoittautui virheeksi – taivaan peitti pilviverho juuri sillä suunnalla. Silti illan kruunasi vielä yksi otos: revontulet loistivat Hoffellsjökullin jäätikön yllä, ja sain ikuistettua hetken majapaikan pihalta.
Tämä päivä oli Islannin taikaa parhaimmillaan – jäätiköitä, vesiputouksia ja niitä revontulia.
7. päivä – Epäonnistunut retki ja ansaittu lepopäivä jäätikön kupeessa
Tämän päivän suunnitelmat menivät valitettavasti hieman pieleen. Olimme varanneet retken jäätikköluoliin ja jäätiköllä kävelemisen, ja aamulla lähdimme ajoissa ajamaan kohti tapaamispaikkaa. Tai niin ainakin luulimme.
Perille päästyämme meille kuitenkin selvisi, että olimme väärässä paikassa – ja oikea sijainti oli vielä tunnin ajomatkan päässä. Aikataulu oli tiukka, eikä meillä ollut mitään mahdollisuutta ehtiä enää ajoissa. Soitimme retkijärjestäjälle, adventures.is-yritykselle, ja kysyimme voisiko lähtöaikaa siirtää. Valitettavasti tämä ei heille sopinut, ja ainoa vaihtoehto olisi ollut varata uusi retki täysin uuden hinnan kera. Tämä jätti meihin hieman huonon maun, emmekä voi suositella kyseistä yritystä tämän kokemuksen perusteella.
Koska sääkin oli harmaa, sateinen ja sumuinen, ei menetetty retki ehkä lopulta harmittanut niin paljon – tuskin jäätiköstä olisi kuitenkaan nähnyt juuri mitään. Päätimme siis ottaa päivän vähän rennommin ja suuntasimme takaisin Glacier World – Hoffell Guesthouseen.
Majapaikan pihassa oli ilmaisia kuumia ulkoaltaita (hot tubeja), joita vieraat saivat käyttää – ja tokihan sellainen piti testata, kun kerran Islannissa oltiin! Lämmin vesi ja raikas ilma tuntuivat erityisen hyvältä kiireisten päivien jälkeen.
Illalla, auringonlaskun aikaan, kävimme vielä Hoffellsjökull-jäätikön reunalla, joka sijaitsi aivan majoituksen vieressä. Valitettavasti veden pinta oli matalalla, eikä irronneita jäälohkareita juuri näkynyt. Ylhäällä tuuli niin voimakkaasti, että jalustasta sai todella pitää kiinni. Maisema oli silti vaikuttava omalla hiljaisella tavallaan.
Päivän päätteeksi taivas selkeni sen verran, että saimme napattua muutaman revontulikuvan suoraan majapaikan pihasta. Kaiken kaikkiaan tästä päivästä tuli yllättäen kevyt ja levollinen tauko, mikä oli oikeastaan enemmän kuin tervetullutta monen intensiivisen seikkailupäivän jälkeen. Tämä majapaikka oli siisti ja aamupala oli runsas.
8. päivä – Paluu Reykjavikiin
Aamu koitti jälleen, ja oli aika pakata tavarat sekä suunnata kohti Reykjavikia. Edessä oli noin kuuden tunnin ajomatka, ja tiesimme, että matkan varrella voisi tulla pysähdyksiä, jos silmiin osuisi mielenkiintoisia kuvauskohteita – ja niitähän Islannissa riittää.
Yksi pysähdys tehtiin Yoda-luolalle, joka oli sekä visuaalisesti kiehtova että käytännöllinen paikka pysähtyä keittämään vedet ruokailua varten, sillä sateessa se olisi ollut mahdotonta.
Valitettavasti Diamond Beach jäi tällä kertaa väliin, sillä taivaalta tuli vettä kaatamalla. Loppumatkan kruunasi kuitenkin upea sateenkaari, joka ilmaantui lähes juuri ennen Reykjavikia – eikä sitä voinut jättää kuvaamatta.
Majapaikkamme tällä kertaa oli Alba Guesthouse, joka ei ihan yltänyt aiempien yöpymisten tasolle. Huone oli pieni, ja suihkutiloissa oli hieman epämiellyttävä tuoksu, mutta majapaikka ajoi asiansa. Ilta kului rennosti kaupungilla kävellessä ja tunnelmaa fiilistellen.
9. päivä – Valassafari ja viimeiset kuvat Islannista
Aamulla oli vuorossa etukäteen varaamani valassafari-risteily. Sää oli harmaa ja satamasta lähtiessä san varoituksen merenkäynnistä – suositeltiin ottamaan pahoinvointipilleri, jonka nappasin varmuuden vuoksi. Ja hyvä niin! Avomerellä keinunta oli melkoista, eikä pilleri ollut turha.
Valitettavasti valaita ei tällä kertaa näkynyt lainkaan, suuren aallokon vuoksi. Lohdutukseksi sain lipun seuraavalle safarille ilman lisämaksua, mutta lippu on voimassa vain 1,5 vuotta – joten todennäköisesti jää käyttämättä.
Päivällä teimme vielä retken Grottaan, pieneen niemeen Reykjavikin kupeessa. Nousuvesi oli tulossa, joten emme päässeet kulkemaan majakkasaarelle asti, mutta sain kuvattua sitä kauempaa. Rannalla kohtasimme joukon talvipukuisia karikukkoja ja haahkoja, joita oli mukava seurailla ja kuvata.
Illalla oli edessä viimeinen siirtymä lentokentän viereiseen hotelliin, auton palautus ja varustautuminen todella varhaiseen aamulähtöön kohti Suomea.
Kuvia matkan varrelta
Yhteenveto: Islanti, sinä yllätit!
Reissu oli kaikin puolin onnistunut – kameraan tallentui lähes 10 000 kuvaa, ja koko matkan budjetti pysyi hieman alle 2000 eurossa, mukaan lukien lennot Helsingistä Kuusamoon. Ei huono ollenkaan!
Vaikka paljon tuli nähtyä ja koettua, jäi tunne, että Islantiin on pakko päästä uudelleen. Ehkä ensi kerralla syksyllä, jolloin ylängöt olisivat kuljettavissa ja maisemat voisivat tarjota vielä enemmän juuri sellaista visuaalista herkkyyttä, joka kolahtaa minun silmääni.
Islanti jätti pysyvän jäljen – ja juuri siksi tämä tuskin jää viimeiseksi kerraksi.
