Juuri ennen juhannusta auton nokka kääntyi jälleen kohti Norjaa ja Lyngenin upeita maisemia. Olin itse vieraillut alueella useita kertoja aiemminkin, mutta en koskaan näin aikaisin kesällä. Kaverilleni matka oli sen sijaan ensimmäinen, joten edessä oli monta paikkaa, jotka pääsisin näkemään ikään kuin uudelleen hänen silmiensä kautta.
Kilpisjärvi
Ensimmäinen yö.
Ensimmäiseksi yöksi pysähdyimme Kilpisjärvelle. Tarkoituksena oli kuvata keskiyön aurinkoa sekä Tsahkaljärven vesiputousta ennen kuin matka jatkuisi Norjan puolelle.
Kuvaamisen jälkeen pystytimme teltan, söimme ja suunnittelimme seuraavien päivien reittiä kartan ääressä. Vaikka Lyngenin kohteet olivat jo tuttuja itselleni, oli mukava pohtia yhdessä, missä järjestyksessä niitä lähtisimme kiertämään ja millaiset sääennusteet lupasivat parhaita kuvausolosuhteita.
Lyngstuva
Tuuli muutti suunnitelmat.
Seuraavana aamuna suuntasimme kohti reissun kauimmaista kohdetta, Lyngstuvan majakkaa. Koska tarkoituksena oli viettää yö paikan päällä ja kuvata maisemia keskiyön auringossa, pakkasimme mukaan teltat, ruuat ja kaiken tarvittavan.
Kävelymatkaa kertyy hieman yli kolme kilometriä, eikä reitti ole erityisen vaativa. Perille päästyämme pystytimme teltan, söimme rauhassa ja otimme pienet päiväunet ennen iltaa. Keskiyön auringossa kuvaaminen tarkoittaa usein sitä, että parhaat kuvaushetket alkavat silloin, kun normaalisti olisi jo menossa nukkumaan.
Ennen varsinaista kuvausiltaa kiersimme alueella etsimässä sopivia kuvakulmia. Suurin yllätys odotti kuitenkin rannan toisella puolella. Kaksi vanhaa laivanhylkyä makasi rantakivien keskellä, toinen selvästi toista suurempi. Meri ja aika olivat tehneet niistä todella kuvauksellisia, enkä ollut tiennyt niiden olemassaolosta etukäteen.
Illan edetessä sääennuste alkoi näyttää yhä huonommalta. Yöksi oli luvassa kovaa tuulta, joten päätimme purkaa teltan ja siirtyä nukkumaan Lyngstuvan suojaan. Ratkaisu osoittautui oikeaksi.
Noin kello kymmenen illalla lähdimme kuvaamaan ensin majakan ympäristöä ja sen jälkeen laivanhylkyjä. Niiden äärellä vierähti huomaamatta pitkä tovi. Ruostuneet rungot, rantakivet ja pehmeä keskiyön valo tarjosivat jatkuvasti uusia sommitelmia, eikä kamera meinannut millään päästä lepäämään.
Yöllä tuuli yltyi todella voimakkaaksi ja välillä sade vihmoi vaakatasossa. Oli mukava kuunnella myrskyä sisätiloista tietäen, ettei teltta ollut enää tuulen riepoteltavana.
Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme takaisin autolle.
Lyngstuvalta matka Blåvatnetille oli lyhyt, sillä olimme ajaneet paikan ohi jo edellisenä päivänä.
Vaikka aamulla tuuli edelleen reippaasti ja iltapäiväksi oli luvattu sadetta, päätimme lähteä matkaan. Reitti järvelle on noin neljä kilometriä suuntaansa. Ensimmäinen kilometri kulkee pehmeämmässä maastossa, jonka jälkeen edessä avautuu lähes kolmen kilometrin mittainen kivikko. Tasainen kivikenttä tuntui jatkuvan loputtomiin, ja vastatuuli teki etenemisestä entistä raskaampaa. Useamman kerran tuli ajateltua, että eikö tämä ”aavikko” koskaan lopu. 😄
Viimeinen ponnistus oli nousta suurten kivien lomitse järven rannalle. Nousun jälkeen edessä avautui tuttu turkoosi järvi, jonka väri ei lakkaa hämmästyttämästä.
Koska olimme liikkeellä aikaisin aamulla, saimme nauttia paikasta lähes omassa rauhassa. Vasta paluumatkalla vastaan alkoi tulla enemmän retkeilijöitä.
Kun pääsimme takaisin autolle, valmistimme ruoan ja juuri sopivasti ensimmäiset sadepisarat alkoivat osua maahan.
Seuraavaksi yöksi olimme varanneet majoituksen Svensby Tursenter, joten pääsimme lataamaan niin kameran akut kuin omatkin. Pienten päiväunien jälkeen energiaa riitti vielä iltakävelylle.
Rottenvikfossen
Lampaita ja iltavaloa.
Illan kohteeksi valitsimme Rottenvikfossenin, jonne kävelee parkkipaikalta noin puolessa tunnissa. Matkaa kertyy noin puolitoista kilometriä.
Reitti kulkee aluksi kauniissa laaksossa, jonka jälkeen pieni nousu johdattaa vesiputoukselle. Sekä laaksossa että putouksen ympäristössä laidunsi runsaasti lampaita karitsoineen. Ne toivat maisemaan mukavaa elämää, mutta pidimme niihin reilun etäisyyden, jotta emme häiritsisi eläimiä.
Putouksen äärellä vierähti jälleen hyvä tovi. Valo muuttui hiljalleen pehmeämmäksi ja erilaisia kuvakulmia löytyi jatkuvasti lisää. Kun tuntui, että olimme saaneet tallennettua paikan parhaimmillaan, oli aika suunnata takaisin autolle.
Hengenfossen
Kivikko ei tuntunut loppuvan.
Seuraavana aamuna ei ollut kiire minnekään, joten saimme nukkua hieman pidempään. Aamupalan jälkeen tutkimme vaihtoehtoja ja päätimme suunnata Skibotnin lähellä sijaitsevalle Hengenfossenille.
Kävelymatkaa kertyy vain noin kaksi kilometriä, mutta lähes koko matka on ylämäkeä. Polku kulkee kuitenkin kauniin metsän keskellä, joten nousu tuntui taukojen ansiosta varsin mukavalta.
Perillä kuvasimme putousta useasta suunnasta ja kävimme myös sen yläpuolella. Sieltä näkymä ei kuitenkaan ollut valokuvauksen kannalta yhtä toimiva kuin olin toivonut.
Tämä oli koko reissun ainoa kohde, jossa kirkas päivänvalo teki maisemasta haastavan kuvattavan. Kova auringonvalo loi voimakkaita varjoja, joten uskon paikan näyttävän parhaimmalta ilta- tai pilvivalossa. Jos siis suunnittelet kuvausreissua tänne, kannattaa ajoitukseen kiinnittää huomiota.
Didnofossen
Viimeinen ilta ennen kotimatkaa.
Skibotnista lähdimme kohti Suomea ja noin puoli tuntia ennen rajaa majoituimme Aurora Lodge Helligskogen, jossa söimme ja lepäsimme ennen illan viimeistä kuvausretkeä.
Kohteeksi olimme valinneet Didnofossenin, joka sijaitsee vain noin vartin ajomatkan päässä Suomen rajalta. Vesiputoukselle pääsee helposti E8-tien alitse kulkevaa reittiä pitkin.
Olin kuullut, että kevään lumien sulamisen aikaan vettä virtaa täällä valtavasti, ja sen pystyi hyvin hahmottamaan uoman muodosta. Nyt, juuri ennen juhannusta, vettä oli valokuvauksen kannalta lähes täydellinen määrä. Uoman pohjalla pystyi liikkumaan turvallisesti ja etsimään erilaisia kuvakulmia, mikä tuskin onnistuisi kevättulvien aikaan.
Pari tuntia kului jälleen huomaamatta kameran kanssa. Kun ilta alkoi kääntyä yöksi, oli hyvä suunnata takaisin majapaikkaan. Seuraavana aamuna edessä oli pitkä ajomatka kotiin – jälleen yksi hieno Norjan reissu takana ja muistikortit täynnä uusia maisemia.
