Tätä kirjoittaessa eteläisessä Suomessa revontulikausi on jo alkanut, mutta täällä pohjoisemmassa niitä ei ole vielä päästy kunnolla kyttäilemään. Ihan lähiaikoina täälläkin pitäisi kuitenkin taas päästä kameran kanssa niiden perään. 😊
Aurinkomaksimi saavutettiin vuonna 2024, joten yleisesti ottaen olemme nyt siirtymässä vähitellen aktiivisimmasta vaiheesta rauhallisempaan suuntaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tulevalla kaudella voisi nähdä erittäin voimakkaita revontulinäytelmiä.
Kuvaamisen kannalta kohtalaisen voimakkaat revontulet ovat itse asiassa usein mukavampia kuvata, sillä silloin voi keskittyä kuvaamaan pääasiassa itä–pohjoinen–länsi-suunnassa. Erittäin voimakkaiden revontulien aikaan sitten pääsee – tai joutuu – kuvaamaan joka puolelle taivasta.
Myöhemmin tässä jutussa näet myös videon juuri sellaisesta illasta. 😉
Milloin revontulia on mahdollista nähdä ja kuvata?
Pääsääntöisesti revontulia voi nähdä kaikkialla Suomessa syyskuusta huhtikuuhun, heti kun illat ja yöt ovat riittävän pimeitä.
Lapissa kaamoksen aikaan niitä on mahdollista nähdä lähes koko vuorokauden ajan. Usein aktiivisin vaihe osuu ilta- ja yöaikaan, suunnilleen klo 21–02, mutta revontulet eivät tietenkään katso kelloa.
Yön aikana voi nähdä yhden tai kaksi erillistä revontulinäytelmää ja aktiivisimmillaan niitä voi tulla jopa 3–5 kertaa. Joskus näytelmä kestää vain pari minuuttia, kun taas pisimmillään olen itse onnistunut näkemään jopa 90 minuuttia kestävän näytelmän.
Revontulien värit
Revontulissa voi nähdä vihreää, keltaista, oranssia, punaista, purppuraa eli lilaa sekä sinistä.
Vihreä on revontulien yleisin väri ja se syntyy noin 100–300 kilometrin korkeudella.
Keltaista ja oranssia voi syntyä eri emissioiden sekoittuessa, ja punaista revontulivaloa nähdään yleensä huomattavasti korkeammalla kuin vihreää. Purppuraiset ja sinertävät sävyt liittyvät puolestaan alempana ilmakehässä tapahtuviin emissioihin.
Näitä värejä on kuitenkin lähes mahdotonta nähdä paljain silmin samalla tavalla kuin kameralla.
Koska olen käynyt katsomassa revontulia niin paljon, pystyn jo taivaalta erottamaan vihreän värin ikään kuin valkoisena värinä. Punaisen pystyn puolestaan usein erottamaan tummempana läiskänä. Kamera tai kännykkä näkevät värit kuitenkin huomattavasti paremmin kuin silmämme.
Millä kuvata revontulia?
Revontulien kuvaamiseen tarvitset kameran tai kännykän sekä mahdollisimman valovoimaisen ja laajakulmaisen objektiivin. Kamerassa suosin f/1.8-2.8-valovoimaa ja laajakulmassa esimerkiksi 10–24 millimetrin polttoväliä.
Olen käyttänyt myös f/4-aukon optiikkaa, mutta silloin pitää olla joko erittäin voimakkaat revontulet tai vaihtoehtoisesti hyvin rauhalliset revontulet, jotta suljinaikaa voi pidentää useampaan sekuntiin ilman, että revontulien muodot muuttuvat mössöksi.
Tässä tulee hyvin esille järjestelmäkameran ja kännykän ero. Kännykällä revontulista saa nykyään yllättävän hyviä kuvia, mutta isommalta näytöltä tarkasteltuna yksityiskohdat näyttävät usein melko helposti mössöisiltä.
Molempia käytettäessä tarvitset lisäksi tukevan jalustan. Kukaan ei pysty pitämään kameraa tai puhelinta täysin liikkumatta useiden sekuntien ajan.
Kameran asetukset
Tarkkoja asetuksia on vaikea antaa, sillä niihin vaikuttavat muun muassa valosaasteen määrä, kuun voimakkuus, revontulien kirkkaus ja tietenkin käytettävän optiikan valovoima.
Tässä ovat minun yleisimmät asetukseni:
ISO: 6400
(Kuun ollessa isohko tai täysikuu noin ISO 1600)
Aukko: f/1.8–2.8
(riippuen objektiivin valovoimasta)
Suljinaika: yleensä 2–3 sekuntia.
Kuva formaatti: RAW koska silloin minulla on mahdollista jälkikäsitellä kuvaa kuvankäsittelyssä.
Tämä johtuu siitä, että pidemmällä suljinajalla revontulien muodot menevät helposti mössöksi. Viisi sekuntia on itselleni käytännössä maksimi.
Jos revontulet ovat erittäin voimakkaat, niissä on usein myös hyvin nopea liike. Silloin suljinaika voi olla jopa alle sekunnin. Toki revontulien kirkkauden kasvaessa suljinaikaa joutuu joka tapauksessa lyhentämään, jotta ne eivät pala puhki.
Koska kuvaan lähes aina samalla myös timelapsea, en yleensä koske ISO-arvoon kesken kuvaamisen. Jos kuvaat vain yksittäisiä kuvia, ISO-arvoa voi puolestaan laskea tilanteen mukaan.
Miten kuvata revontulia?
Paikan valinta
Olen jo niin paljon kuvannut revontulia, että minulle etuala on erittäin tärkeä osa kuvaa. Pelkät puiden latvat ja revontulet eivät riitä.
Ensinnäkin haluan löytää mahdollisimman pimeän paikan. Valosaaste on kuvaajan pahin vihollinen. Toki myös pilvet ja vesisade, mutta ei nyt mennä niihin. 😊
Toiseksi haluan etualalle jotain kiinnostavaa: avointa vettä, kalliota, kiviä, laiturin, tykkypuita tai muuten koskematonta lunta, kelopuun, vuoren tai jotain muuta maisemaan sopivaa.
Hyvä revontulikuva ei mielestäni ole pelkästään kuva revontulista. Revontulet ovat osa maisemaa.
Jalusta
Kuten aiemmin mainitsin, revontulien kuvaamiseen tarvitset tukevan jalustan, jonka asetat maahan mahdollisimman vakaasti.
Esimerkiksi paksussa lumessa ei kannata vain painaa jalustan jalkoja lumeen. Jalkojen ympärille jää helposti jännitystä, joka voi aiheuttaa tärähtämistä ja vaikuttaa kuvan terävyyteen.
Itse tamppaan lumen ensin kunnolla kovaksi jalustan jalkojen kohdalta ja asetan jalustan vasta sen jälkeen paikalleen.
Tarkennus
Tarkentamiseen on kaksi tapaa.
Ensimmäinen on osoittaa taskulampulla noin 20 metrin päähän ja tarkentaa esimerkiksi puunlatvoihin. Jos kauempana on jokin selkeä valopiste, sitä voi myös käyttää tarkennuskohteena.
Toinen tapa on valita taivaalta kirkas tähti. Live View -näytöltä voi zoomata tähden esimerkiksi 100-prosenttiseen näkymään ja säätää tarkennusta edestakaisin. Näet silloin, kuinka tähti suurenee ja pienenee. Kun löydät kohdan, jossa tähti on pienimmillään ja terävimmillään, tarkennus on kohdallaan.
Itse tarkennan aina manuaalisesti ja käytän tätä jälkimmäistä tapaa.
Kokemusperäinen vinkki vielä tarkennukseen: jos kuvaat kovilla pakkasilla ja viet kameran sekä objektiivin suoraan lämpimästä mökistä ulos, tarkennus kannattaa tarkistaa hetken päästä uudelleen. Objektiivin kylmeneminen voi vaikuttaa tarkennuspisteeseen.
Kuvien ottaminen
Koska kamera on jalustalla, ota tärinänvaimennukset pois päältä.
Suosin myös aina viivelaukaisua eli asetan kameraan kahden sekunnin viiveen. Näin kamera ei tärähdä, kun painan laukaisinta.
Erityisesti talvella tämä on tärkeää, sillä jos jalustan jalkojen alla oleva lumi ei ole kunnolla tiivistetty, pienikin liike voi näkyä kuvassa.
Huurtuminen ja pakkasen vaikutus
Alkusyksystä ilmassa on usein kosteutta ja usvaa. Kun objektiivi jäähtyy, etulinssi voi alkaa huurtua ja silloin kuvaaminen loppuu melko nopeasti – ellei mukana ole objektiiville tarkoitettua lämmitintä.
Itse olen käyttänyt myös kertakäyttöisiä käden- ja jalanlämmittimiä, joita voi kiinnittää objektiivin ympärille pitämään sitä hieman lämpimämpänä.
Keskellä talvea tätä ongelmaa ei yleensä samalla tavalla ole, ellei sitten satu viettämään useita tunteja yli 20 asteen pakkasessa kuvaamassa. 😊
Milloin minä itse lähden revontulijahtiin?
Pelkkä revontuliennuste ei vielä tarkoita, että kannattaa pakata kamerat autoon ja lähteä tuntikausiksi kuvaamaan. Itse seuraan jemma.mobi.net -sivuston ennustetta ja ennen kaikkea niiden kehittymistä. On toki puhelimeen saatavilla erilaisia appeja mutta ne sopivat sellaiselle jolla on lyhyt matka kuvauspaikalle. Minun pitää lähteä tien päälle jo tuntia aiemmin. Jos ennuste näyttää lupaavalta, mutta taivas on täynnä pilviä, ei parhaallakaan revontuliaktiivisuudella saa kovin kummoista kuvaa.
Myös sijainnilla on suuri merkitys. Jos tiedän, että pilvet ovat väistymässä ja samalla revontuliaktiivisuus on nousussa, silloin alkaa yleensä olla aika kaivaa kamerat esille ja lähteä liikkeelle. Joskus olen lähtenyt täysin turhalta tuntuneeseen jahtiin ja saanutkin lopulta hienon näytelmän. Toisinaan taas ennusteet ovat näyttäneet lupaavilta ja olen saanut ajaa takaisin kotiin ilman ensimmäistäkään onnistunutta kuvaa. Sellaista tämä revontulien metsästäminen vain on. 😊
Kannattaa myös muistaa, että revontulien kuvaaminen ei tarkoita pelkästään kameran kanssa taivaan tuijottamista. Hyvä kuva syntyy usein jo ennen kuin ensimmäinenkään revontuli ilmestyy taivaalle: sopivan kuvauspaikan etsimisestä, sääolosuhteiden seuraamisesta ja etualan miettimisestä.
Ja joskus kannattaa vain pysähtyä hetkeksi katsomaan taivasta ilman kameraa. Vaikka kamera tallentaa värit ja yksityiskohdat paljon paremmin kuin silmämme, mikään kuva ei lopulta korvaa sitä hetkeä, kun seisot pimeässä luonnossa ja revontulet liikkuvat suoraan yläpuolellasi.
Kun revontulet täyttävät koko taivaan
Jos revontulet ovat todella voimakkaat, kuvaamisesta tulee aivan erilaista. Silloin ei enää riitä, että osoittaa kameran pohjoiseen, vaan parhaat tapahtumat voivat löytyä aivan mistä suunnasta tahansa.
Tässä videossa näkyy yksi tällainen ilta…
Toivotan kaikille antoisia revontuliretkiä ja ennen kaikkea onnistuneita kuvia tulevalle kaudelle!