Yöksi oli luvattu ukkosia, ja myös sääsovellukset näyttivät siltä, että luvassa voisi olla hieno näytelmä. Koska ukkosrintaman ennustettiin saapuvan lounaan ja idän väliltä, suunnittelin aluksi suuntaavani Konttaisen huipulle. Matkan aikana ennuste kuitenkin muuttui sen verran, että päätinkin ajaa Rukan huipulle, sillä Rukatunturi on yksi Kuusamon tunnetuimmista kuvauspaikoista, ja ukkosiltoina sieltä avautuu laaja näkymä ympäröivään maisemaan
Jo perille saavuttuani taivas näytti lupaavalta. Tummat pilvet peittivät horisonttia, ja kauempana erottui selvästi rankempia sadeverhoja. Luonto oli kuitenkin jälleen askeleen edellä ennusteita. Kaikki sateet kaartuivat juuri ennen Rukatunturia kohti pohjoista, eikä ukkosrintama näyttänyt enää etenevän odottamallani tavalla.
Sovelluksista näki, että ukkoset liikkuivat hitaasti kohti, ja ehdin jo ajatella, että salamat jäisivät kokonaan rankkasateen taakse. Toivoin, että rintaman mentyä ohi pääsisin ehkä kuvaamaan sen perässä kulkevia välähdyksiä. Odottamisesta huolimatta ilta ei kuitenkaan tuntunut hukkaan heitetyltä.
Taivaalle alkoi muodostua toinen toistaan mielenkiintoisempia pilvimuotoja, ja kameralle riitti töitä niiden parissa.
Hetkeä myöhemmin lähes täysikuu nousi pilvien välistä valaisemaan maisemaa, kuin muistuttaakseen, ettei ilta ollut vielä valmis. Se sai kuitenkin nauttia huomiosta vain hetken ennen kuin pilvet nielaisivat senkin.
Jäin odottamaan.
Ensin ennuste lupasi ukkosia yhdentoista aikaan. Sitten odotus siirtyi puoleenyöhön, myöhemmin yhteen ja lopulta vielä kahteen. Jokainen uusi päivitys siirsi toivoa hieman kauemmas.
Lopulta luonto teki jälleen oman päätöksensä.
Ukkosrintama ei koskaan tullut noin kuuttakymmentä kilometriä lähemmäksi. Tällä kertaa kotiin ei tarttunut niitä näyttäviä salamavalokuvia, joita olin lähtenyt hakemaan. Sen sijaan mukaan jäi tarina illasta, joka muuttui tunnista toiseen – myrskypilvistä sadeverhoihin, lähes täysikuuhun ja lopulta kaukana horisontissa välkkyviin salamoihin.